“Kun näin kuvat ensimmäisen kerran, olin täysin hiljaa. Kyyneleet nousivat silmiin, koska en ollut koskaan nähnyt itseäni sellaisena. Niissä kuvissa oli jotain taianomaista – valo, hetki, ja minä siinä keskellä, kauniina, vahvana, omana itsenäni.
Minä, joka en usein peilistä katsoessani tunne itseäni kauniiksi, näin nyt kuvissa ihmisen, joka säteili.
Nämä kuvat eivät ole vain kuvia – ne ovat muisto siitä, että minä olen tarpeeksi, juuri tällaisena.”
-Tiia